Länsimaisen lääketieteen historia
Länsimaisen lääketieteen on katsottu alkaneen noin 1200 eaa., kun etenkin antiikin Kreikassa ajatus paholaisesta sairauksien aiheuttajana unohdettiin. Siirryttiin kauemmas kansanuskomuksista ja pyrittiin löytämään luonnollinen syy ihmisten sairauksille. Etenkin ruokavalion sekä hygienian merkitystä sairauksien estämisessä korostettiin. Hoitokeinoina antiikin Kreikassa käytettiin hierontaa, taideterapiaa sekä yrttejä, jotka ovat yleisesti edelleen käytössä niin länsimaisessa lääketieteessä kuin vaihtoehtoisissakin hoitomuodoissa.
Hippokrateen vala velvoittaa yhä
Lähes 2500 vuotta sitten antiikin Kreikassa elänyttä Hippokratesta pidetään länsimaisen lääketieteen isähahmona. Hippokrates kehitti lääketieteellisiä metodeja ihmiskehon monipuoliseen tarkkailuun ja tallensi useiden sairauksien erilaisia syitä ja oireita. Hippokrates koosti myös lääketieteen harjoittajien eettisiä standardeja yhteen ja pitkään lääketieteen opiskelijat vannoivatkin Hippokrateen valan mukaisesti pitävänsä huolta potilaistaan parhaan kykynsä mukaan.
Muita tunnettuja kreikkalaisia lääketieteen kehittymiseen vaikuttaneita henkilöitä ovat Alkmaion sekä Aristoteles. Alkmaion oli Pythagoraan oppilas ja 
hän keskittyi tutkimuksissaan pääosin lääketieteeseen. Hän uskoi sairauksien johtuvan epätasapainosta ihmiskehossa, minkä aiheuttajana olivat joko potilaan elämäntavat sekä ruokatottumukset tai hänen elinympäristönsä. Alkamaion toi lääketieteeseen kokeellisia menetelmiä ja teki myös anatomian tutkimuksia leikkelemällä ainakin eläimiä. Hän oli biokemisti, joka tunnisti aivojen yhteyden fyysisiin tuntemuksiin. Aristoteles, joka syntyi noin 384 eaa., oli paitsi antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofi, myös arvostettu tiedemies. Hän teki myös kokeellisia leikkauksia eläimillä ja vaikutti erityisesti modernin anatomiaopin kehittymiseen.
Ajanlaskun aikakaudelle tultaessa antiikin Roomassa sairauksia hoidettiin etenkin ruokavaliolla sekä liikunnalla, mutta myös erilaisilla lääkeaineilla. Tällöin kehitettiin myös terveydenhuollon perusteita, kun loukkaantuneet sotilaat tarvitsivat hoitoa. Sairaita alettiin hoitaa myös keskittyneesti, mikä johti ensimmäisten sairaaloiden syntymiseen. Koska hygienian ja puhtaan veden merkitys ihmisen terveydelle tunnettiin, alettiin rakentaa akvedukteja sekä viemäriverkostoja olojen parantamiseksi. Antiikin Kreikasta on peräisin humoraalioppi, joka perustui elimistön nesteiden tasapainon vaikutukseen ihmisen terveydelle.
