Kiinalainen lääketiede ajattelee kokonaisvaltaisesti

Perinteinen kiinalainen lääketiede poikkeaa länsimaisesta ajattelutavasta hyvin paljon. Se ottaa potilaan huomioon kokonaisuutena ja pyrkii paitsi parantamaan oireet, myös korjaamaan niiden taustalla olevan syyn. Painoarvoa asetetaan myös ennaltaehkäisevään hoitoon, sekä hyvien elämäntapojen vaikutukseen. Meille länsimaisille monet tutkimus- ja hoitomenetelmät saattavat tuntua erikoisilta, sillä vastaanotolla kiinalaisen lääketieteen ammattilainen käyttää aistejaan potilaan tutkimiseen ja usein esimerkiksi neuloja oireiden vähentämiseen.

Kaiken ydin on energia

Kiinalainen lääketiede pohjautuu ajatukseen siitä, että kaikkeen vaikuttavat erilaiset energiat. Nämä energiavirtaukset saattavat kuitenkin olla estettyinä, joten niiden vapauttaminen ja asettaminen harmoniaan toistensa kanssa vaikuttaa ihmisen terveyteen. Tämä energiakäsitys perustuu siihen, että kaikella on joko jin- tai jang -energia, joita verrataan toisiinsa. Niin anatomiassa, fysiologiassa kuin patologiassakin hyödynnetään tätä erilaisten energioiden keskinäisen tasapainon tarkkailua. Taudinmäärityksessä pyritään saamaan selville, kumpi energia saa aikaan potilaan oireita ja erilaisilla hoitomenetelmillä pyritään palauttamaan tasapaino lisäämällä vastaenergiaa.

Diagnostiikka perustuu aisteihin

Itämainen lähestyminen lääketieteeseen perustuu vahvasti potilaan kohtaamiseen sekä ihmisen näkemiseen kokonaisuutena. Kun länsimainen lääketiede pyrkii parantamaan sairauksia, itämainen ajattelutapa lähtee liikkeelle terveyden ylläpitämisen periaatteista. Potilaan kohtaamisessa häntä kuunnellaan, oireista keskustellaan ja tuntemuksille mietitään hyvin laajasti mahdollisia syitä. Lääkäri kyselee potilaan elämään liittyviä niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin muutoksia, sekä hänen elämäntapojaan. Unen määrää ja laatua pohditaan ja huomioon otetaan myös ympäristötekijöiden vaikutus potilaan terveyteen.

Puhumisen lisäksi lääkäri keskittyy myös kuuntelemaan potilaan ääniä, kuten yskää, haukotusta, hengitystä, hikkaa sekä aivastusta. Myös potilaan hajujen tunnistaminen on tärkeää. Pelkästään katselemalla potilasta lääkäri voi jo päätellä paljon. Yleisestä ruumiinrakenteesta, asennosta sekä liikkuvuudesta tehdään johtopäätöksiä, mutta myös yksityiskohtiin kuten hiuksiin, kasvoihin, kieleen sekä raajoihin kiinnitetään erityistä huomiota. Sisäelimiä tutkitaan tunnustelemalla pulssia. Kehoa koskettamalla saadaan tietoa eri kehon akupisteiden herkkyydestä sekä kosketusarkuudesta. Kehoa tunnustellaan kokonaisvaltaisesti käyden läpi sekä raajat, selkä, rintakehä ja vatsaontelo.

Kaikella on vastapari

Kuten jin ja jang täydentävät toisiaan ja ovat keskenään vuorovaikutuksessa, myös ihmiskehon eri osien ajatellaan olevan jonkin toisen kehon osan vastakappale. Nämä osat vaikuttavat toisiinsa ja esimerkiksi akupunktio ja akupainanta perustuvat juuri tähän ajatukseen. Kun jotain kehon osaa stimuloidaan, sen vaikutus tuntuu kehossa toisaalla. Myös sisäelimet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja niiden toiminta nähdään kokonaisuutena. Sisäelimiin liittyy aina tietty elementti, joka perustuu kiinalaisen maailmankatsomuksen keskeiseen teesiin viidestä kantavasta elementistä. Nämä ovat puu, tuli, maa, metalli ja vesi. Toisiinsa vaikuttavat elimet ja niiden vastaparit ovat sydän ja ohutsuoli, munuaiset ja virtsarakko, maksa ja sappirakko, perna ja vatsalaukku sekä keuhkot ja paksusuoli. Näiden elinten yhteyden ymmärtäminen on yksi kiinalaisen lääketieteen perusteista.